Essu Koskinen
Koskisen vahvat ja mystiset maalaukset koskettavat ja asettuvat ajan ulkopuolelle. Satujen ja tarinoiden kautta ne käsittelevät niitä kokemuksen alueita, joiden sanallistaminen on vaikeaa, jopa mahdotonta. Essu Koskinen (1972, Hagen) on espoolainen taidemaalari, jonka teosten äärellä kokee jonkin suuremman läsnäolon. Koskinen maalaa luontoa, satuja, myyttejä ja hahmoja, jotka paikoitellen hukkuvat värien pyörteeseen.
Maalaukset haastavat katsojan kohtaamaan asioita arkiymmärryksen ulkopuolelta. Ne kertovat tarinoita, mutta jättävät tulkinnanvaraa. Teosten tummasävyisyys ei ole synkkyyttä, vaan pikemminkin syvyyttä, jonka heijastuksissa voi nähdä olemisen koko spektrin. Läsnä on uhka ja toivo, sekä lopullisuus. Rajallisuuden käsittäminen ja esittäminen saa tunnistamaan hetkessä olemisen arvon ja nostaa esiin kokemuksen pyhästä. Samalla maalaukset ovat armollisia. Niiden ei tarvitse olla täydellisiä, vaan niiden maalaustavan suvereeniudessa ristiriidat, virheet ja pienet häiriöt todistavat epätäydellisyyden arvokkuutta.
Uskallus ja antautuminen teokselle sekä taiteelle ohjaavat Koskisen tekemistä. Maalaukset asettuvat johonkin tämän ajan ulkopuolelle. Tekoprosessi, jota Koskinen kuvailee “kamppailuksi egon ja maalauksen välillä” päätyy parhaassa tapauksessa maalauksen voittoon, “mutta maalaukselle on annettava hyvä vastus”. Koskisen taide käsittelee niitä kokemuksen alueita, joiden sanallistaminen on vaikeaa, jopa mahdotonta. Vapaus käsitteistä on myös siveltimen vapautta sekä vapautta käsitellä aiheita, jotka ovat aina olleet olemassa mutta jäävät usein jokapäiväisessä elämässä pimentoon eikä niille ole itsestään selvää muotoa. Maailma maalauksissa eikä niiden ulkopuolella ei ole yksinkertainen, mutta se on kiehtova ja palkitseva.